Etsi




Patriarkka Bartolomeoksen paastokirje

Jumalan armosta Konstantinopolin, Uuden Rooman arkkipiispan ja Ekumeenisen patriarkan Bartolomeoksen tervehdys koko Kristuksen kirkolle, jolle toivotamme rukouksin, siunauksin ja anteeksiannon sanoin Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armoa ja rauhaa.

Kristuksessa rakkaat hengelliset veljeni ja lapseni Herrassa!

”Hyveiden tie on avattu niille, jotka haluavat taistella ja kulkea hyvän paaston tien” julistaa sovintosunnuntain stikiiraveisu. Tämä paaston tie on ollut avoinna siitä saakka, kun armon Herra otti itseensä ihmisluonnon. Erityisesti suuren paaston aikana Hän kutsuu kirkkonsa kautta jokaista
osallistumaan Pyhän Hengen rajattomista lahjoista.

Kolmiyhteinen äärettömän hyvyyden Jumala loi rakkaudestaan ihmissuvun jakamaan ja osallistumaan pyhyydestään ihmiselle mahdollisella tavalla. Tämä jakaminen ja osallistuminen on ihmiselämän ainoa päämäärä. Siihen pyrkiessämme tukenamme ja ohjeenamme on ortodoksisen kirkon pyhä ja inspiroiva traditio, joka kokoaa yhteen hengellisen elämän taistelujen koko
kirjon ja kokemuksen.

Kasteen sakramentin kautta jokainen kristitty on saanut Pyhän Hengen armon. Kun rakastamme Jumalaa koko sydämestämme, hänen armonsa rikkaus välittyy meihin käsittämättömällä tavalla. Niiden, jotka haluaa kokea tämän armon, on pyrittävä luopumaan tämän ajan hyödyistä saavuttaakseen todellisen elämän salatun vaurauden.

Filokaliaisä pyhän Diadokhou Fotikesin mukaan sielun edistyessä hengellisessä taistelussa, paljastuu kilvoittelijan sielussa jumalallisen armon kautta Herran hyvyys, josta muodostuu varma hengellisen tien opastaja.

Uskovalle hengellinen taistelu on jatkuvaa kilvoitusta, joka vaatii uutta aloitusta jokaisena päivänä ja hetkenä. Sovintosunnuntain kiitosstikiirassa sanotaan: ”On tullut aika aloittaa hengellinen taistelu, voittaa paha ja sonnustautua enkeleiden tavoin Jumalan edessä hyveillä ja rohkeudella”.

Suuri paasto muistuttaa meitä jatkuvasta hengellisen uudistumisen tarpeesta ja siitä, ettei pidättäytyminen tietyistä ruoista yksin auta, ellei se kulje käsi kädessä hengellisen puhdistautumisen kanssa.

On selvää, että keskittyminen palaamaan himojen luomasta hajaannuksesta Jumalan tuntemiseen on vaivalloista ja aikaa vievää. Hengellisen hyvinvointimme vuoksi se on kuitenkin välttämätöntä. Paaston tielle lähtevät huomaavat, että hyveiden tie on vaativa. Ei siksi, että askeesi olisi
todellisuudessa epämiellyttävä, vaan siksi, että ihmisluontomme on tottunut mielihyvän helppouteen.

Filokaliaisä Diadokhou lohduttaakin, että paaston matkan puoliväliin päästyämme huomaamme, että loppumatka sujuu helpommin.

Ortodoksinen askeettinen traditio voi vaikuttaa vieraalta, luovuutta ja elämän iloa tukahduttavalta niille, joille kilvoittelun todellisuus ja hengellisyyden mysteeri ovat vieraita asioita. Jumala loi kaiken tämän ja tarjosi ne meille tuodaksemme kunniaa Hyväntekijällemme. Jumalan antamat
käskyt ohjaavat meitä jumalallisten lahjojen oikeaan käyttämiseen ruumiimme, mielemme ja sielumme iloksi ja elämäksi. Vaikka saamiemme aineellisten lahjojen liiallinen, itsekäs ja halveksiva käyttö voi tuottaa hetkellistä tyydytystä, johtaa se todellisuudessa masennukseen, pelkoon, epätoivoon.
Pelastajamme, todellinen Jumala ja todellinen ihminen kantaa kaitselmuksessaan koko luomakuntaa pienimmästä luomuksestaan suurimpiin ja käsittämättömimpiin saakka. Hän on meille ikuisesti ”tie, totuus ja elämä” (Joh. 14:6).

Kuten kuolema ei voinut pitää sisässään elämän lähdettä, vaan murskautui Hänen ylösnousemuksensa alle, ei myöskään voi olla hyvää elämää ilman yhteyttä eläväksi tekevään Kristuksen ruumiiseen, kirkkoon, jota Pyhä Henki inspiroi. Kuten pyhä Diadokhou sanoo, ei ole mitään köyhempää kuin mieli, joka yrittää filosofoiden luoda käsityksen Jumalasta ilman Jumalaa.

Olemme nyt laskeutumassa suureen paastoon ja kehotan isällisesti pelotta ja ilman laiskuutta astumaan kilvoituksen tielle.

Olkaa vahvoja ja rohkeita hengellisessä taistelussanne ja puhdistakaa sielunne ja ruumiinne saavuttaaksenne Jumalan valtakunnan.

Olkoon Jumalan armo teidän kanssanne.

Konstantinopolin Bartolomeos, teidän harras esirukoilijanne Jumalan edessä