Tsunami-ikonista
Merja Merraksen kirjoitukseen (AK 21/2008) liittyen haluaisin tietää, miksi numerossa 18/2008 julkaistu tsunami-ikoni on varoittava esimerkki. Mistä pitäisi varoittaa?
Kyseinen ikoni on tyypillinen votiivi- eli lupaus- tai lahjaikoni ja perusteluiltaan selkeä. Sellaisiin ei Suomessa ole totuttu, ja siksi niitä vierastetaan.
Pergamonin metropoliitta Johannes kehottaa ikonimaalareita kertomaan myös tästä päivästä, ei ainoastaan kopioimaan vanhoja ikoneja. 1600-luvun ikonit kertovat omasta ajastaan ja sen ajattelutavoista.
Pitäisi ottaa huomioon myös ikonin hengellinen anti. Tsunami-ikonin kohdalla se on selkeä. Ikoni ei mässäile sensaatiolla vaan ihan oikeasti antaa tukea onnettomuudesta selvinneille. Siihen myös ikonin teksti viittaa.
Suomen Ikonimaalarit ry:n pitäisi kyllä astua tähän päivään näissäkin asioissa.
Harri Stefanius
Emme ymmärrä keskustelua tsunami-ikonista. Meille on opetettu, että ortodoksisen ikonin määrittely on hyvin helppoa: jos pyhälle ihmiselle tai tapahtumalle on olemassa juhlapäivä ja siihen liittyvät tekstit, aiheesta voidaan maalata ortodoksinen ikoni. Jos ei ole, ei voida.
Kuten arkkipiispa Paavali usein sanoi: kaikkea voidaan maalata, mutta kaikki maalatut kuvat eivät ole ortodoksisia ikoneita.
Auli Martiskainen
Helena Nikkanen
AK 22/2008
Tsunami-ikoni
Aamun Koitossa (AK 18/2008) kerrottiin ikonimaalauksen ajankohtaisasioista ja jutun oheen oli liitetty ”ikoni”, jossa äitiä ja lasta uhkaa tsunami-aalto, mutta Kristus on heidän taustallaan. Ikonissa on kreikankielinen teksti, joka on suomeksi: hänen nimessänsä kansat toivovat.
Ennen lehden ilmestymistä Suomen Ikonimaalarit ry. piti opettajien koulutuspäiviä Valamon kansanopistossa. Keskustelimme siitä, mitkä ovat ikonin tunnusmerkit ja millä edellytyksellä voidaan sommitella uusia ikoneja.
Keskustelussa mainittiin erikseen varoittavana esimerkkinä tämä ilmeisesti Kreikassa tehty tsunami-ikoni, joka löytyy myös Jyrki Härkösen kirjasta Ortodoksinen etiikka ja dogmatiikka.
Tiedämme, että ikoni-käsitteen pohjana on Basileios Suuren lausuma: ”Minkä sana ilmoittaa korvalle, sen ikoni näyttää vaieten silmälle.” Toisin sanoen ikoni on sanan vastine. Mikä kirjoitetaan, voidaan myös piirtää.
Kaiken alkukuva on Kristus. Hän on tosi ikoni, Jumalan pyhyyden ilmentymä maan päällä. Hänen pyhyyttään heijastavat kirkon pyhät ihmiset, heidän joukossaan ensimmäisenä Neitsyt Maria. Kaikki muu ikonimateriaali opettaa jotain.
Tärkein opetustehtävä on Raamattu, ja toisena tulee Kirkon tradition välittäminen. Sen joka sommittelee ns. uuden ikonin, on tunnettava kirkon tapa ilmaista pyhyyttä, ja hänen on myös osattava selittää jokainen yksityiskohta ikonissa kirkon opetuksen valossa. Ei siis kovin helppo tehtävä.
Meidän ei tulisi jatkaa sitä tietämättömyyden perinnettä, joka näkyy monissa venäläisissä 1600–1800-lukujen ikoneissa siinä missä meidänkin aikamme uusissa luomuksissa.
Vallalla on käsitys, että jos ikoni on ”vanha”, venäläinen tai kreikkalainen, sen täytyy olla hyvä.
Suomen Ikonimaalarit ry. ei halua olla tukemassa kaikenlaisten ”ikonien” tuottamista, vaan haluaa paneutua tiedon tason lisäämiseen ikonografian alalla.
Merja Merras
Suomen Ikonimaalarit ry:n puheenjohtaja
AK 21/2008