Kirkon tulevaisuuden suunnittelua
Suomen ortodoksinen kirkollishallitus kutsui kokoon kirkon pitkän tähtäimen eli PT-suunnitelman palauteseminaarin Helsinkiin 6. lokakuuta.
Kun kirkkomme järjestää kokouksen, jossa pääasiana on keskustella avoimesti kirkkomme tulevaisuudesta, on ilo lähteä mukaan. Petyin kuitenkin jo ennen matkalle lähtöä.
Syyskuun lopussa seurakunnalle lähetettiin korjattu PT-suunnitelma tutustumista varten. Sitä lukiessa tulin epätietoiseksi, oliko seurakunnilta pyydettyjä lausuntoja otettu uudessa versiossa lainkaan huomioon.
Palauteseminaari alkoi työryhmän puheenvuoroilla. Puheenvuorot olivat puolustusasemissa suhteessa kaikkiin uusiin esityksiin, jotka on PT-suunnitelmasta nostettu esiin. Työryhmän jälkeen puheenvuoron ottivat seminaarin osallistujat.
Osallistujien palautteessa nousi esille monta kertaa, että lausunnot ovat jääneet huomioimatta. Palautteessa tulivat esille kaikki ne asiat, jotka PTS:stä puuttuivat:
Miksi kanttorin työtä tulevaisuudessa ei oteta huomioon? Mitkä ovat PTS:n selkeät tavoitteet? Miksi PTS:stä puuttuvat kirkkomme järjestöt, mutta siinä käsitellään säätiöiden kulttuurikeskuksia? Onko suunniteltu hiippakunnan moniportainen hallintojärjestelmä raskaampi kuin nykyinen?
Odotukseni oli, että palautteen perusteella osallistujat olisivat voineet keskustella suunnitelmasta. Toisin kuitenkin kävi. Osanottajien palautteen jälkeen osa työryhmästä kumosi esitetyt mielipiteet.
Visiota rakennettaessa on muistettava apostoli Paavalin sanat: ”Seurakuntalaiset ovat kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Jeesus Kristus.”
Yhdyn yhden kirkkomme työntekijän mielipiteeseen, että PT-suunnitelma voi toimia koko kirkon yhteisenä suunnannäyttäjänä ja työkaluna vain silloin, kun se on tehty yhteisellä äänellä.
isä Ioannis Lampropoulos
AK 19/2008