Homoseksuaalisuudesta
Perinteen pimeydessä
Hannu Pöyhönen on kirjoittanut kirjan Homoseksuaalisuus ortodoksisen perinteen valossa.
Pöyhösen ajattelussa painottuu ajatus siitä, että (homo)seksuaalinen hurjastelu olisi aivan erityinen nautinto ja alati kaikkia vaanimassa. Tutkimusten mukaan homoseksuaaleja on väestöstä 3–7 % ja biseksuaaleja n. 10–30 %, kun taas muuten syntisiä kirkkokansasta on tiukka sata prosenttia. Valtaosalle kirkkokansasta kysymykset homosuhteista nousevat haasteena suvaitsevaisuuteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen liittyvissä yhteyksissä.
On vaarallista, jos kirkon opetuksena esitetään tarkoitushakuisesti harhaanjohtavia fragmentteja. Mitä pitäisi ajatella Pöyhösen lainaamasta ”henkilön” kertomuksesta, jossa pidetään siunauksena sitä, että ”teini-ikäinen nuori mies, joka tunsi voimakasta vetovoimaa toisia nuoria miehiä kohtaan” …”jäi auton alle ja kuoli”?
Amerikkalainen Westboron baptistikirkko opettaa, että Jumala vihaa Suomea, jossa valtio hyväksyy homojen parisuhteet. Opetetaanko samaa rakkauden sanomaa Valamon kansanopistossa?
Kannan huolta lähimmäisistä, jotka luulevat, että Pöyhösen kirjanen heijastaa ortodoksisesta perinteestä muuta kuin synkimpiä varjoja.
Papistolle anon viisautta ja voimaa havaita ja parantaa seurakuntalaisiinsa taikauskon tai pelon vallassa iskettyjä haavoja.
Janne Huttunen
Tosiasioita ei tule kieltää
TT Hannu Pöyhösen kirja Homoseksualismi ortodoksisen perinteen valossa herätti ihastusta ja vihastusta. Ihastusta, koska se toi selvästi julki kristillisen uskon kielteisen kannan homoseksualismiin. Vihastusta se herätti niissä, joille kirkon Raamattuun ja muuhun pyhään perimään pohjautuva opetus ei kelpaa.
Seksuaalivähemmistöt ovat tuoneet yhteiskunnassa käymänsä taistelun kirkkoon. Tarkoitus ei ole etsiä totuutta, vaan voittaa asialle hyväksyntä. Raamatun ja kirkon opetukset eivät sido heitä. Väittämät ja vaatimukset lähtevät henkilökohtaisista näkemyksistä ja mieltymyksistä.
Aggressiivisen ja määrätietoisen taistelun yhtenä piirteenä on häpäisy ja leimakirveen heiluttelu. Hassahtaneen fundamentalistin merkki isketään kaikkiin, jotka uskaltavat puolustaa kristillisiä perustotuuksia.
Asiasta halutaan muka keskustella. Todellisuudessa ei ole kyse keskustelusta, vaan siitä, että asiaa sitkeästi esillä pitämällä haetaan ja vaaditaan homoseksualismille hyväksyntää kirkossamme.
Junttauksella ja mielipiteenmuokkauksella ei tehdä sallituksi sitä, minkä Jumala itse on synniksi sanonut. Jos tunnustamme Raamatun arvovallan, niin on turha kysyä, kuten käärme paratiisissa: ”Onko Jumala todellakin sanonut...?”
isä Timo Soisalo
AK 1/2009